Paluu kotiin suklaat mukana

Aamulla varhain kun aurinko nousi, niin minä unestani heräsin... Ihanassa hotellissa Brysselissä, josta aamupalan jälkeen pieni kävely Brysselin pohjoiselle juna-asemalla ja sieltä junalla lentokentälle! Kentältä mukaan viimeiset suklaat, joista Belgian on kovin tunnettu. Nyt Finnairin koneessa kohti Helsinkiä.

Loppuyhteenveto:

Heino reissu, jossa nähty ja koettu paljon. Belgian tilanne on mielenkiintoinen, samoin koulujärjestelmä, joka ei loppujen lopuksi kumminkaan ole hirveän erilainen kuin meillä.  Belgiaan saksankielisellä alueella lapset siirtyvät ammatilliseen koulutukseen jo noin 12-vuotiaana ja heillä on ensimmäiset vuodet kuitenkin aikalailla samantapaiset kuin meidän yläkoulussa, vaikka ovatkin jo valinneet alakohtaisen suuntautumisen. Ensimmäisten opintovuosien aikana heillä on mahdollisuus tutustua muihinkin aloihin ja vaihtaa vielä alaa. Belgiassa on kolme eri hallintoaluetta ja myös kolme erilaista koulujärjestelmää. Saksankielisen alueen oppisopimuskoulutuksen malli tulee saksasta. Oppisopimuskoulutus on tarkoitettu nuorille ja palkat ovat todella alhaiset. Harmi, ettemme päässeet tutustumaan työpaikoille. Ehkä tämä kohde ei ollut paras mahdollinen oppisopimuskoulutukseen perehtymisen näkökulmasta, sillä varsinaisessa kohdekoulussamme ei ollut oppisopimuskoulutusta lainkaan. Onneksi Rita oli kuitenkn pystynyt järjestämään meille tapaamisen viereisen oppilaitoksen oppisopimusvastaavan kanssa.

Vaikka saimmekin kokea tällä matkalla hienoja kultturikokemuksia Eupenin lisäksi Hollannin puolella Maastrichissa ja viimeisenä päivänä Brysselissä oli tämä reissu kumminkin ensisijaisesti työmatka. Päivät olivat pitkiä, ohjelmaa oli lähes joka päivä vähintään 9h, joinain päivinä enemmänkin! Vieraan kielen kuunteleminen ja puhuminen käy voimille, iltaisin olimme tosi väsyneitä. 

Kiitos vastaanottavan organisaation kv-koordinaattori Rita Pavonetin kaikki toimi loistavasti ja hänellä itsellään oli todella paljon aikaa meille :-) Voimme suositella Eupenia kohteena kenelle hyvänsä kv-matkalaiselle!

Kulttuuripäivä Brysselissä

Viimeinen reissupäivämme ennen lähtöä sattui vapuksi. Tämä oli toisaalta vähän huono juttu, koska Robert-Schulman-Institutessa on normaalisti perjantaisin työssäoppimispäivä ja näin ollen sitä ei tälle viikolle sattunut ollenkaan. Emme siis päässeet tutustumaan työpaikoille. No asian positiivisempi puoli on se, että Rita järjesti meille perjantaiksi kultturipäivän Brysseliin. Aamulla siis jo varhain ylös ja matkalaukkujen kanssa Eupenin rautatieasemalle, siitä junalla Brysseliin, matkalaukut hotellille ja kohti ihanaa kaupunkipäivää! Rita oli mukanamme koko päivän! 

Ensin kävelimme ja katselimme näkymiä, poikkesimme barokkityylisessä kirkossa, marttyyriaukiolla ja muutamassa muussa paikassa. Sen jälkeen parilla metrolla ja yhdellä bussilla Royal Greenhouse of Laekeniin, joka on kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha. Kyseinen puutarha on auki vuosittain vain 17.4.-7.5. ja tuona aikana siellä vierailee n. 100 000 vierailijaa. Koska 1.5. on täälläkin vapaapäivä ja sää oli hyvin suosiollinen emme olleet ihastelemassa valtavaa kukkamerta aivan yksin. Katselukierros, jonka kaikki vierailijat kiersivät oli hyvin organisoitu. Jokainen käveli haluamaansa vauhtia ja katseli paikkoja rauhassa. Koko reitin varrella oli muutama ruuhkakohta, jossa odottelimme pääsyä eteenpäin. Tämä puutarha oli aivan mielettömän hieno paikka ja suosittelemme sitä ehdottomasti jokaiselle, joka sattuu joskus olemaan keväällä Brysselissä (pääsymaksu 2,50e/hlö).

Greenhousen jälkeen palasimme bussilla ja metrolla takaisin Brysselin keskustaan, jossa Rita kierrätti meitä katsomaan lukuisia nähtävyyksiä, mm. Kuninkaan linna, linnan viereinen puisto, maailman parasta suklaata myyvä suklaakauppa, Manneken Pis eli pissaava poika, joka on Brysselin tunnetuin nähtävyys ja tunnusmerkki pienestä koostaan huolimatta (60cm). Pissaava poika puetaan nykyisin vaatteisiin ja koska nyt oli 1.5. oli hänellä työläisen vaatteet. Brysselissä oli tosi kansainvälinen tunnelma ja valtavasti ihmisiä, jotka nauttivat keväisestä päivästä ja useiden katumuusikoiden esityksistä sekä tietysti terassien ja ravintoloiden tarjonnasta. Päivän lähestyessä iltaa istuimme mekin Ritan kanssa terallissilla, jossa jätimme hänelle haikeat jäähyväiset. Tämän jälkeen Rita kiirehti Eupenin junaan ja me jäimme keskenämme tekemään viimeiset tuliashankinnat, ruokailimme ja ihmettelimme tämän suurkaupungin iltaelämää ja rakennusten väriloistoa.